Tarinoita ja tietoa hevosista

Kesätytöt

Perjantai 24.8.2012 klo 11:45 - Tuula

Heini, Suvi ja Saara rantautuivat meille juhannuksen tienoilla. Raikas tuulahdus nuorta naisenergiaa tupsahti taloon.  Työnjako oli sovittu etukäteen: Tytöt auttoivat minua päivittäisissä askareissa ja palkaksi saivat ruuan, majoituksen, ohjausta ratsastuksessa ja laidunpaikan hevosilleen.  Yhtä aikaa paikalla oli yksi tai kaksi tytöistä.  Elokuun alkuun mennessä kaikki olivat jo kotiutuneet, kuka kahden viikon rupeaman, kuka  pidemmän jakson jälkeen. Pisin paikalla olo oli varmaankin kuukauden verran, jos kaikki läsnäolopäivät lasketaan mukaan. Välillä tytöt kävivät kotona ja palasivat sitten jatkamaan harjoitusta.

Kokemuksia

Vuosien varrella meillä on ollut perheen ulkopuolisia nuoria tilalla.  90-luvun lopussa oli maatalousharjoittelijoita, jokunen tettiläinen on ollut tutustumassa työelämään ja kesätyttöjä silloin tällöin. Perusajatus kesätyttöjen kanssa on ollut, että he elävät perheen keskellä perheen ja tilan säännöillä, jotka selvitetään ennen ”kontrahdin” alkua.

Tytöt ovat olleet mukavia, ja heillä on ollut peruspositiivinen asenne taloon tullessaan.  Itsetunto on ollut kaikilla kohdallaan, jopa niin paljon, että oma osaaminen ja voimavarat on arvioitu reilusti yläkanttiin.

Maatilalta lähtöisin olevilla nuorilla on ollut  selvä kuva maatalon toimista, ja heille ei suuria yllätyksiä elämän kulun suhteen tule. Maatalouden ulkopuolelta tuleville sitä vastoin, moni asia tulee yllätyksenä, joskus aika rajullakin tavalla. Mielikuvat elämästä on rakennettu aikaisempien elämänkokemusten perusteella, ja eläinten kanssa elämisestä ainoa kokemus voi olla omat lemmikit tai ratsastuskoulun tunnit ja parhaimmassa tapauksessa oma hoitohevonen.  Se, että maatilan pito on enemmän tai vähemmän elämäntapa, on outoa nuorelle, jonka kodeissa  työ ja vapaa-aika selvästi erottuvat toisistaan.  Tähän ympäristöön tuleminen ja tässä eläminen on monelle yllättävän rankkaa.

Ajan arvioiminen on monille vaikeaa. Tammikuussa mielikuvissa maalle tullaan koko kesäksi ja lähtökohtaisesti ajatellaan, että kesäkuussa tullaan ja elokuussa lähdetään. Käytännössä aikajakso kuitenkin yleensä lyhenee paljon: On retkiä, leirejä ja tapahtumia, joihin on myös päätetty osallistua, huomataan se, että kotona on yksinkertaisesti paljon helpompaa, siellä on myös omat kaverit, joita kaivataankin yllättävän paljon ja oikeastaan lomaakin olisi mukava pitää ennen koulun alkua. Kaksi kuukautta onkin käytännössä supistunut kahdeksi viikoksi.

Meillekin kesätyttö?

Omat kokemukset kesätytöistä ovat kuitenkin kokonaisuudessaan olleet positiivisia. Itselläni on poikia, joiden kanssa touhuaminen on varsin erilaista kuin tyttöjen. Ennen kaikkea poika ei kiinnosta äidin hevoset! 

Tytöt tuntevat tekevänsä paljon töitä, useimmiten aikuisen kannalta katsottuna on aikaansaatu tulos vaatimaton. Tämän vuoksi korostan kesätytöksi haluaville, että he eivät ole työsuhteessa ja rahapalkkaa ei makseta, mutta heidän ei myöskään tarvitse maksaa ”kesäleiristään”. Käytännössä olen todennut, että 5 päivää tilalla on maksimi, joka alle rippikouluikäinen jaksaa olla täällä yhtämittaa. Maanantaista perjantaihin ollaan tilalla ja viikonlopuksi mennään kotiin lepäämään, on toimintatapa, joka käytännössä on toiminut parhaiten.  Myös se, että on kaksi tyttöä yhtä aikaa, lisää nuorten viihtymistä huomattavasti. Monelle tulee yllätyksenä se, ettei omassa seurassaan viihdy niin hyvin, kuin on etukäteen arvioinut.

Vastuu tytöistä on suuri.  On paljon tilanteita, joissa he eivät osaa arvioida maatilan riskipaikkoja. Myös hevoset, joiden takia he suurimmaksi osaksi maalle haluavat, eivät ole moneen kertaan valikoituja superturvallisia ratsastuskoulun eläimiä, jotka kuuluvat ennestään tyttöjen kokemuspiiriin. Jos oma osaaminen arvioidaan yläkanttiin, eikä annettuja ohjeita syystä tai toisesta noudateta, voi käydä isoja vahinkoja. Tämän vuoksi on mietittävä hyvin tarkkaan minkälaisiin tehtäviin tyttöjä voi laittaa. Tytöillä on ehdottomasti oltava oma tapaturmavakuutus! Jotta kesätyttöjen täällä olisi itseni kannalta järkevää ja mahdollista, pitäisi tytön olla useampi viidenpäivän jakso. Silloin hän ennättää oppia talon tavoille ja saa paremman kokonaiskuvan tästä elämäntavasta. Omalta kannaltani ajatellen on tärkeää, että itselläni ei kulu läsnäoloajasta suurin osa heidän opastamiseensa.

Lopuksi

Miksi sitten otan vieraita lapsia nurkkiini, jos siitä on noin paljon vaivaa? Tytöt tuovat mukavaa vaihtelua tavalliseen elämänmenoon.  Arki täällä metsän keskellä tuntuu usein yksinäiseltä ja puuduttavalta. Taloudellisesti tästä ei ole hyötyä. Tyttöjen opastamiseen ja heidän kanssa puuhaamiseen kuluu varmasti enemmän aikaa kuin työpanos, jonka he täällä tekevät vastapalveluna, ikään kuin leipänsä eteen, tuottaa. Nuorten kanssa on kuitenkin hauskaa, heillä on tuoretta elämän energiaa, ja  joskus jo urautuneet omat ajatusmallit saavat tervettä tuuletusta. Hieman jalompana ajatuksena on myös toivomus siitä, että tytöt saisivat jotakin omaa eväitä omaan elämäänsä, niin kuin itse sain kesätyttönä ollessani.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesätyttö, loma maalla, hevoset,

Kesätyttö

Tiistai 17.7.2012 klo 16:36 - Tuula

Olin n. 13 v. vanha, kun opin tuntemaan huutokaupassa siirtokarjalaistaustaisen maanviljelijä perheen.  Heidän tallissaan oli kaksi suomenhevosta ja hieho, navetassa 6 lehmää ja liiterissä 20 lammasta.  Kesäviikonloppuisin poljin vaihteettomalla polkupyörällä perheemme kesämökiltä, n. 10 km etäisyydeltä, puuhailemaan hevosten, ja myöhemmin, myös lehmien ja lampaiden kanssa. ).  Monena talviviikonloppuna ja myöhemmin myös kesälomilla olin pitempiä jaksoja perheen luona.

70-luku oli aikaa, kun vastuukysymyksistä ajateltiin toisin kuin nykyään – tyttö vain hevosen selkään ja menoksi, luotettiin siihen, että vahinkoja ei satu. Asioihin suhtauduttiin kaikkiaan enemmän maalaisjärjellä kuin nykyään.  Takapuoli nilellä ratsastin ilman satulaa. Välillä hevonen vei minua pusikko suhisten, joskus jopa pystyin hallitsemaan ”ratsuani” (työhevosiahan ne olivat). Hevostelun ohessa auttelin asioissa, joissa osasin ja pystyin.  Kesällä olin heinätöissä, joskus sain lypsää lehmiä, juottaa vasikoita ja ruokkia lampaita.  Sain osallistua kaikkiin mahdollisiin maatalon askareisiin. Minusta oli varmasti myös seuraa perheen, hieman itseäni vanhemmalle tyttärelle. Mutta ennen kaikkea, sain puuhata hevosten kanssa sydämeni kyllyydestä.

Tuttavuus ja ystävyys tämän perheen kanssa on ollut  yksi suurimmin elämääni vaikuttaneista asioista. Työläisperheen lapsena sain aivan uuden näkökulman elämän monimuotoisuuteen. Myös toisiaan kyräilevän tehdaspaikkakunnan ihmisiin ja ilmapiiriin tottuneena oli huikeaa päästä tutustumaan avoimiin ja iloisiin karjalaisiin, toisenlaiseen tapaan suhtautua ihmisiin ja elämään. Töihin osallistuessani opin taitoja, joihin en milloinkaan olisi saanut tehtaan varjossa.

Tätä taustaa vasten olen tehnyt elämäni suurimmat valinnat: Hain opiskelemaan maatalouskouluun. Kiinnostuin lampaista niin paljon, että suoritin artenomin koulutuksen, jonka ainevalinnat painotin tullakseni mahdollisimman taitavaksi jatkojalostamaan villaa ja turkiksia. Rakastuin suomenhevosiin…

 Päästä kesätytöksi - sillä on merkitystä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesätyttö, hevoset

Portugaliin hevostelemaan!

Lauantai 5.11.2011 klo 17:56 - Tuula

PÄIVÄKIRJA

 

Sarkalahti 5.11.2011

Suomessa on ollut ihanan pitkä ja lämmin syksy.  Ulkona on voinut puuhata monenlaisia asioita hevosten kanssa ja ilman. Marraskuun hämärä hiljaisuus ympäröi ihmisen ja luonnon, viimeiset joutsenet huutelevat hyvästejä seuraavaan kesään.

Kokemus kuitenkin opettaa, että rauha voi muuttua ahdistukseksi ja pimeys alkaa kuristaa, jos koko talven yrittää selvitä kotikonnun vähäisen valon turvin. Ei kun joutsenten matkaan ja etelän valoon hakemaan lisävoimia Suomen talven ylittämiseen ja selättämiseen.

Tällä kertaa suuntaamme matkan Portugaliin. Reissuun lähtevät tätiratsastaja Tuula, innokas klassisen ratsastuksen harrastaja, siippansa Arto ja poikansa Aapo 14 v. , jotka ovat matkassa ei ratsastavina seuralaisina.

Matkan kohde hautui mielessäni kesästä saakka. Halu tutustua portugalilaiseen ratsastuskulttuuriin, lusitanohevosiin ja klassiseen ratsastukseen siellä, missä monet kertovat sen olevan aidoimmillaan vielä tänä päivänä. Netistä löytyi paljon tietoa asian tiimoilta ja Lusitanoyhdistyksen Elina Parpalalta sain vielä monta hyvää vinkkiä – Kiitos niistä – mitä kustakin potentiaalisesta kohteesta voi löytyä. Ennakkovalmistelut on hoidettu netin välityksellä: Käyty keskusteluja paikan omistajan kanssa, suunniteltu viikkoa ja tilattu lennot ja vuokra-auto. Kaikki näyttää hyvältä tällä hetkellä, vielä kaksi yötä ja hei me lennetään.

Kohteeksi valitsimme ruotsalaissyntyisen Charlotte Wittbomin tallin. Hänen ratsastuskeskuksensa on  legendaarisen Nuno Oliveran entisessä kotipaikassa. Ken uskoo energioihin, tuossa paikassa niiden pitäisi ollakohdallaan!

Paikasta löytyy lisää tietoa Charlotten kotisivuilta: http://charlottewittbom.com/

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ratsastus, hevoset, loma, matka, lomamatka, ratsastusmatka, klassinen ratsastus