Akateeminen ratsastustaide (ART)


Taustaa

Kaiken klassisen ratsastuksen perusta on sotaratsastuksessa. Sodankäynnissä mies taisteli miestä vastaan: Rivimiehet sotivat maasta käsin ja aateliset ja muu ylimystö hevosen selästä. Ratsumiehen arvokkain omaisuus ja henkivakuutus oli hyvin koulutettu, terve hevonen. Sotahevosen koulutustaito oli valtiosalaisuus, jota ei ulkopuolisille uskottu.

Vaikka oman aikansa koulutusmetodit ja välineet olivat nykymittakaavassa monesti varsin brutaaleja, on meillä paljon opittavaa hevosista ja ratsastuksesta aikaisempien aikojen mestareilta. Vanhan ajan ihmiset elivät hevosten ja eläinten kanssa, ja tietotaito siirtyi perimätietona sukupolvelta toiselle. Moni asia, joka kokemusperäisenä tunnettiin aikaisempina vuosisatoina, on pystytty nykyisen tutkimustiedon kautta osoittamaan oikeaksi. Akateemisessa ratsastustaiteessa yhdistetään menneiden aikojen mestareiden tietämys nykyiseen tutkimustietoon hevosen parhaaksi.

Sinulle, jolla on tavoite, mutta matkanteko on tärkeintä.

Herpertin kanssa aloitimme akateemisen työskentelyn v.2012. Vanhemmiten orista tuli oiva opetusmestari, jonka avulla moni pääsi kokeilemaan akateemisesti koulutettua hevosta.

Urmaksen kanssa teimme hienoa yhteistyötä. Sen kanssa suoritimme (Bent Bradrup) akateemisen ratsastustaiteen maastakäsittelytestin (groudwork and loening test) v. 2018.

Erityisesti lähellä sydäntäni on maastakäsintyöskentely. Työskentelyn tarkoitus on oikaista hevosen luontaista vinoutta, ja kehittää hevosen lihaksistoa ja mieltä niin, että sen on helppo kantaa ratsastaja tasapainoisesti. Työskentelyn perustuu hevosen mielen rentouteen ja ystävälliseen kohteluun.

Kaikki tuntini ovat yksityistunteja, jolloin keskityn ainoastaan sinun opettamiseen. Minulla ei ole varsinaisesti ratsastuskoulua, vaan käyn pääasiassa asiakkaitteni luona. Meillä on Reijolassa hyvä ratsastuskenttä, ja luokseni voi tulla oman hevosen kanssa. Kannattaa kysyä myös mahdollisuutta minun hevosten kanssa työskentelyyn.

Olen yrittänyt, erehtynyt, oppinut ja usein myös onnistunut. Olen myöntänyt oman pienuuteni vaativan asian edessä, ja riemuinnut jokaisesta uudesta edistysaskeleesta. Erityisesti iloitsen siitä, että tämä hitaassa tempossa tapahtuva työskentely on ylipäänsä mahdollistanut ratsastusharrastukseni jatkamisen. (Rikkinäinen kehoni ei kestäisi nopeassa tempossa työskentelyä). Ratsastaminen itsensä kantavalla, elastisesti liikkuvalla hevosella on huima kokemus. Suosittelen kaikille, erityisesti niille, joilla on kremppaa kropassaan, tästä voi avautua aivan uusi ulottuvuus harrastukseen.

Ratkaisukeskeisyys opetustyössä


Opiskeluni ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi on muuttanut hyvin paljon tapaani suhtautua opettamiseen. Uskon, että työskentely hevosen kanssa motivoi sekä hevosta että ratsastajaa, kun työskentelyn perusajatus lähtee taitojen, ja jo toimivien asioiden vahvistamisesta. Tiedän, että hevosen saa toimimaan hetkellisesti suorilla nevoilla "tee sitä, tee tätä". Nämäkin neuvot ovat tärkeitä. Mielestäni kuitenkin pitäisi jättää enemmän tilaa ratsastajan omalle oivaltamiselle. Aluksi tällainen opettaminen voi tuntua oudolta ja hitaalta, mutta uskon, että oivaltamisen kautta oppiminen tuo syvemmän kokemuksen.