Olen elänyt elämäni nuorena unelmoimiani asioita toteuttaen. Lukion jälkeen opiskelin sekä maatalouden perustutkinnon (maanviljelysteknikko) että käsi- ja taideteollisuusalan opistoasteen koulutuksen (artenomi). Minulla on myös hevosvalmentajan (kasvatus) koulutus. Opiskelun ohessa ja sen jälkeen tein monenlaisia töitä. Erilaista täydentävää koulutusta olen hankkinut niin työn kuin harrastusten puitteissa. Pitkäaikaisin työni on ollut maatilan emännyys. Hoidin puolisoni kanssa lypsykarjaa yli 20 v, kunnes siirryimme luopumistuen kautta eläkkeelle. Elämä maatilalla mahdollisti myös, jo lapsuudessa alkaneen, rakkaimman hevosharrastuksen toteuttamisen - hevosten kasvatuksen ja ratsastuksen.

Teimme maatilalla sukupolvenvaihdoksen kesällä 2018. Olin tuolloin 59-vuotias. Muutama vuosi kului fyysisestä ja henkisestä rasituksesta toipumiseen, ja uuteen elämäntilanteeseen totutteluun. Vuonna 2021 tuli tyhjyyden tunne, oliko elämä nyt tässä?

Minulla on aina ollut tarve uuden oppimiseen ja halu merkityksellisten asioiden tekemiseen. Raskaan fyysisen työ jäljiltä kehoni on kuitenkin sellaisessa kunnossa, että mikään fyysinen asia ei tulisi enää kysymykseen. Onneksi olen kuitenkin voinut pitää vielä hevosia pienimuotoisesti, vaikka kasvatustyöstä olen joutunut luopumaan.

Olen rakastanut työtäni, elämä syrjäisellä maatilalla on kuitenkin ollut yksinäistä. Olen kaivannut ihmisiä ja työyhteisöä. Ihmisten kanssa haluaisin työskennellä, jos portit uuteen aukeasivat.

v. 2021 Summasin mielessäni omat vahvuuteni, tarpeeni ja mahdollisuuteni.

• opiskella
• haastaa itseni
• auttaa kanssakulkijoita
• hyödyntää oma monipuolinen ja -särmäinen elämänkokemukseni
• kohdata ihmisiä
• ansaita lisätuloja pienen eläkkeeni jatkeeksi
• tehdä jotakin merkityksellistä
• toimia positiivisessa hengessä

"Avoin mieli löytää ratkaisun."

Olen nuoresta saakka ollut kiinnostunut psykologiasta ja ihmisen mielestä. Monessa yhteydessä olen kohdannut ratkaisukeskeisyyden terminä. Tutustuttuani asiaan totesin olevani perusluonteeltani ratkaisukeskeinen. Jos jokin asia harmittaa tai painaa, sille pitää tehdä jotakin, tuleen ei jäädä makaamaan. Koen myös saavani helposti yhteyden kanssakulkijoihin.

Kun silmieni eteen avautui Ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin koulutus, tiesin, että olin löytänyt etsimäni. Kahden vuoden opinnot tuntuivat ensin hurjalta, ja koulutuksen kokonaiskustannuskin tulisi olemaan mittava omassa rahataloudessani. Tammikuussa 2022 hain koulutukseen, ja minut hyväksyttiin opiskelijaksi Helsingin psykoterapia instituuttiin. Haasteista huolimatta päätin osallistua koulutukseen.

Vuoden 2023 joulukuussa sain kahden vuoden opinnot suoritetuksi ja valmistuin Ratkaisukeskeiseksi Lyhytterapeutiksi.

Terapeuttina

Uskon, että saamani koultus ja pitkä, monipuolinen ja -särmäinen elämäni, antavat hyvän pohjan ihmisten kohtaamiseen. Olen nähnyt ja kokenut monenlaisia asioita, enkä pelästy pienistä.

Avoimen luonteeni vuoksi olen helposti lähestyttävä ja maanläheinen ihminen (palaute, jonka olen saanut opiskelujeni aikana sekä harjoitusasiakkailta opiskelun puitteissa). Uskon myös vanhaan sanontaan:

"Työ tekijäänsä neuvoo."

Hevostyttö

Olen ollut hevosten kanssa tekemisissä lapsuudesta saakka. Mummolan työhevoset tulivat tutuiksi. Ratsastuksen aloitin teini-iässä Kouvolan Suursuolla 70-luvulla. Asuessani eri puolella Suomea opiskeluaikanani kävin tunneilla, mutta mitenkään tavoitteellista harrastaminen ei silloin ollut.

Vuosien ajan harrastin ratsastusta enemmän tai vahemmän satunnaisesti. Nuorena aikuisena muutin usein työ ja opiskelujen vuoksi paikkakunnalta toiselle. Eri maakunnat tulivat tutuiksi, samaten monet ratsastuskoulut, joissa kävin ratsastamassa.

Maatilalla Reijolassa

Muutettuani maatilalle hankin ensimmäiset omat hevoset, tammat Timantan ja Jesmillan, vuosituhannen vaihteessa. Samalla alkoi kasvatustyöni. Vuosien varrella meillä on syntynyt Tuuvan suomenhevosia reilut 20 kpl. Kasvatustyön tueksi kävin Ypäjällä hevosvalmentajan ammattitutkintoon tähtäävän kouluksen. Omia siitosoreja meillä on ollut kaksi kappaletta, oma kasvattimme Tuuvan Herpertti ja Veihaivei Jii, tammoja on ollut toistakymmentä.

Keveyttä kohti

Omat hevoset hankittuani aloin etsiä valtavirrasta poikkeavaa syvempää ja kevyempää tapaa käsitellä ja ratsastaa hevosia. Klassisen ratsastuksen parissa olen ollut n. 20 v. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen syventynyt Akateemiseen ratsastustaiteeseen. Näiden vuosien aikana olen käynyt kymmeniä kursseja. Ruunani Tuuvan Urmaksen kanssa suoritimme Akateemisen ratsastustaiteen Ground work and Loening-testin 2018 (maastakäsittelytesti). Urmaksen kuoltua kesällä 2022 tuli ratsastukseeni tauko. Nyt kuitenkin minulla on useampi nuori hevonen, joita alan vähitellen kouluttaa. Kaikki nuoret hevoseni (4 kpl) ovat oman jalostustyön hedelmiä (Alpertin virallinen kasvattaja on Sari Vahe).

(Tästä voit tutustua hevosiin)

Tulevaisuus

Miten tästä eteenpäin? Kasvatuksesta olen joutunut luopumaan. Toivon, että kehoni sallii vielä pitkään maastakäsintyöskentelyn, ja ratsastuksen edes pienessä mittakaavassa. Luonnollinen jatkumo omassa kehityksessäni hevosten kanssa toimijana on oppia lisää mielen kautta kommunikoinnista. Hevosten kanssa voi työskennellä kovin monella tavalla.

Hevoseni ovat herkkiä ja hyväluonteisa. Hevosavusteinen terapiatyöskentely niiden kanssa tulee onnistumaan. (Huom! ei ratsastusterapiaa). Mielelläni myös opetan Akateemista ratsastustaidetta, maastakäsin työskentelyä ja ratsastusta. Seuraava haasteeni on yhdistää ratkaisukeskeinen työtapa hevosten kanssa toimimiseen kurssimuotoiseksi kokonaisuudeksi.